Tuntemamme maailman loppu

Lockhaven

Sankarimme marssivat armeijansa kanssa kohti kohtaamispaikkaa Lockhavenissa, ja matkan varrella joukkoon littyvät joukot muista pohjoisen satamakaupungeista. Kylät ja kaupungit matkan varrella ovat lähes tyhjiä, ja kaduilla liikkuu ainoastaan naisia, lapsia ja vanhuksia. Joissain paikoissa armeijalle hurrataan, mutta sielläkin suosionosoitukset ovat vaisumpia kuin pitäisi - lähes jokainen taistelukelpoinen mies territorioissa on matkalla sotaan karhua vastaan, ja kaikki pelkäävät tulevatko heidän rakkaansa enää kotiin.

Lockhavenkaan ei ole entinensä - se on ääriään myöten täynnä, ja kaikki kolot ja juurakot sen lähistöllä ovat täynnä leirejä kun tuhannet ja taas tuhannet hiiret valmistautuvat marssille kohti etelää. Jopa petoeläimet ovat poistuneet alueelta - näin suuri määrä hiiriä on vaaraksi pedolle kuin pedolle. Sankarimme jättävät armeijansa leiriytymään ja raportoivat Gwendolynille. Gwendolyn kertoo, että hän aikoo ottaa pääosan armeijasta ja marssia etelään valmistamaan taistelukenttää - Gillin pitäisi jäädä juuri saapuneiden, väsyneiden joukkojen kanssa odottamaan muutamia vielä puuttuvia joukko-osastoja ja tulla sitten perässä. Radulfin ja Thomin pitäisi mennä Shaleburrowiin viemään sanaa - sieltä suunnalta saapuvien puuttuvien joukkojen olisi turha kulkea Lockhavenin kautta, ja heidän tulisi sen sijaan kulkea suoraan kokoontumispaikalle.

Bianca pyytää Radulfilta lupaa tulla mukaan - häntä ei tarvittaisi ennen kuin taistelut alkavat. Myös muut hiiret käyttävät aikaa omiin toimiinsa - Beagan etsii tyttöystävänsä ja viettää yön hänen kanssaan, Gill käy vanhempiensa haudoilla ja kirjoittaa rakkauskirjeen Gwendolynille avattavaksi jos hän ei selviä ja Gunrey tapaa ystäviään. Aamun koittaessa Thom ja Radulf lähtevät omaan suuntaansa ja Gwendolyn armeijan kanssa omaansa.

Greenwoodin kylässä, 7 tunnin ratsastuksen päässä Lockhavenista, Radulf ja Thom törmäävät Firmwoodin kylän joukkoihin, satakunta aseistettua hiirtä. He ovat Greenwoodissa täydentämässä varastojaan. Mutta ennen kuin he ehtivät lähteä marssille kohti Lockhavenia, katastrofi iskee - kaupunkiin ratsastaa hätääntynyt viestintuoja, joka kertoo olleensa Shalwburrowin armeijassa. Yöllä Barkstonen armeija hyökkäsi heidän kimppuunsa ja tuhosi heidät lähes viimeiseen hiireen, ja nyt se oli marssimassa kohti Greenwoodia ja Lockhavenia.

Kartta josta kaikki sai alkunsa

Thom ja Radulf totesivat, että kylää oli pakko puolustaa - siellä oli vielä noin 300 siviiliä, joiden oli päästävä riittävän kauaksi armeijasta ollakseen turvassa. Niin he järjestivät sata hiirtään puolustustaisteluun, lähettivät sanan Lockhaveniin, ja valmistautuivat taistelemaan jotta siviilit pääsisivät pakenemaan. Tunnin kuluttua Barkstonen armeija saapuikin, ja se oli vähintään neljä kertaa suurempi kuin oli odotettu, hallitseva matriarkka etunenässä komentojaan kirkuen, ja hyökkäsi antamatta mahdollisuutta neuvotteluihin. Aluksi hiirivartioston joukot kestivät hyvin, mutta sitten Barkstonen armeijan komentoon astui kaupungin kenraali, jonka uskalias sivustahyökkäys mursi puolustuksen selkärangan. Vartiosto taisteli lähes viimeiseen mieheen antaen siviileille aikaa paeta ja piiloutua, mutta vain muutamat pääsivät pakoon verilöylyä. Thom ja Radulf olivat haavoittuneet, väsyneet ja vihaisia - he olivat kannustaneet joukkojaan parhaansa mukaan, mutta eivät olleet koulutettuja johtajaan armeijaa, ja olivat menettäneet lähes jokaisen alaisensa. Bianca oli myös haavoittunut ja tajuton, ja Radulfin piti kantaa rakastaan selässään matkalla takaisin kohti Lockhavenia.

Kun viestinviejä saapui Lockhaveniin kertomaan Barkstonen petturuudesta, taistelu oli jo ohi. Kun sankarimme, jotka tahtomattaan joutuivat tekemään suuria päätöksiä vielä väittelivät parhaasta toimintatavasta, toinenkin viestinviejä saapui - Gwendolyn oli saanut raportteja, että Elmossin kaupunki on vaarassa joutua karhun tuhoamaksi, ja että kaupungin ympärys oli jo palanut - he eivät voisi enää käyttää tulta pitämään karhua kauempana. Hän antoi käskyn marssia välittömästi Elmossiin puolustamaan kaupunkia - karhu oli juuri pakottanut heidät taistelemaan väärään aikaan ja väärässä paikassa.

Gunrey tahtoi lähettää armeijan taistelemaan karhua vastaan ja mennä itse ja yrittää neuvotella Matriarkan kanssa ja saada aikaan rauha - sota oli osittain hänen ansiotaan. Gunreyn mielestä suunnitelma oli itsemurha, ja heidän olisi mentävä armeijan kanssa johonkin suuntaan. Heidän riitansa kulminoitui miekkojen vetämiseen, ja ensimmäistä kertaa ikinä Gunrey voitti opettajansa taistelussa. Gill varoitti, että Gunreystä ei koskaan tulisi johtajaa - johtajan tuli joskus tehdä vaikeita päätöksiä. Mutta niin Gunrey ja Beagan lähtivät armeijan mukaan, ja Gill lähti pelastamaan ystäviään.

Lockhavenin taistelu

Gill kuitenkin saapui paikalle vasta taistelun jälkeen, eikä tiennyt olivatko hänen ystävänsä elossa. Hän yritti päästä matriarkan puheille, mutta armeijan käsky oli tappaa kaikki ja Gillin yritykset epäonnistuivat, kunnes hän varasti uniformun ja sen turvin pääsi puhumaan matriarkan kanssa. Hän ei kuitenkaan kuunnellut järkipuhetta, vaan armeija jatkoi marssiaan, ja Gill varasti jäniksen ja meni heidän edellään Lockhaveniin.

Kun Radulf ja Thom saapuivat Lockhaveniin, he lähettivät viestinviejän kertomaan odotettua suuremmasta armeijasta Beaganille ja Gunreylle. Nämä päättivät kääntyä takaisin, ja Beagan palasi jäniksen selässä kaupunkiin Gunreyn johtaessa armeijaa. Kaikki johtajat olivat sotimassa karhua vastaan! Locckhavenissa Radulf, Thom, Gill ja Beagan järjestivät vähät joukkonsa puolustukseen, tavoitteenaan kestää kunnes Gunrey saapuisi pelastamaan heidät. Pian Barkstonen armeija marssikin Lockhavenin porteille. Hiiret toivat matriarkan isän vankityrmistä esille, toiveenan pelata aikaa kun hänen hengestään neuvotellaan, mutta hullu matriarkka otti varsijousen ja ampui oman isänsä. Niin alkoi toinen Lockhavenin taistelu.

Mehiläiset päästetään irti

Hiirivartiosto puolustautui urhoollisesti, mutta Barkstone saavutti melko nopeasti läpimurron - mehiläispesä ei auta jos ei ole riittävästi hiiriä puolustamaan muureja. Lockhaven vallattiin ja sankarimme joutuivat vangiksi, ja Gunrey näki Lockhavenin porttien olevan auki kun armeija saapui paikalle. Jesse sai ajatuksen - Gunrey tunsi kaupungin, joten hän voisi lähettää yhden hiiren mehiläispesän suuaukolle sytyttämeen sen tuleen. Niin mehiläispesä paloi ja savu täytti kaupungin - henkeään haukkovat Barkstonelaiset juoksivat suoraan odottavien vartioston joukkojen syliin.

Lockhavenin portit murrretaan

Kaupungin sisällä sankarimme käyttivät sekaannusta hyväkseen, kolkkasivat vartijansa, sitoivat kasvoilleen märät rätit ja lähtivät kohti sivuporttia. Matkalla paljastui että Barkstonen matriarkka tiesi myös sivuovesta - hän oli muutamien vartijoiden kanssa pakenemassa sivuoven kautta. Gill ei tahtonut riskeerata haavoittuneita, vaan antoi matriarkan mennä - mutta heti kun he olivat päässeet ulos, hän otti Beaganin mukaansa, haki muutaman jäniksen ja ryhmän sotilaita ja lähtivät takaa-ajoon. He saivatkin jalkaisin liikkuvan matriarkan seurueineen kiinni, ja tarjosivat heille mahdollisuutta antautua, mutta matriarkka veti tikarinsa ja hyökkäsi. Beaganin nuoli päätti hänen päivänsä.

Barkstonen hallitsijasuku oli kuollut ja heidän armeijansa tuhottu täysin. Muutaman päivän kuluttua tuli viesti Gwendolyniltä - karhu oli haavoitettu tulella ja ajettu pois, eikä se varmasti uskaltaisi tulla takaisin, mutta tappiot lähentelivät viittäkymmentä prosenttia. Terriotoriot olivat toistaiseksi turvassa, mutta hinta oli kammottava - lähes puolet taistelukelpoisista miehistä makasi kuolleena taistelukentällä, ja Barkstonen tapauksessa lähes jokainen.

Maailma ei enää ollut entisensä.

Hiirivartiosto-kamppanja päättyy tähän. Kiitos kaikille pelaajille valtavan hienosta tarinasta!