Gillin päiväkirja - ”#%!&/)# KARHU!!

Merkintä 1

Tottakai siitä karhusta piti olla lisää harmia...ihan kuin ei olisi jo tarpeeksi aiheuttanut harmaita karvoja turkkiini! Nyt se ryökäle on alkanut huvinvuoksi tuhoamaan territorioita ja vieläpä Gwendolyn on päättänyt kerätä armeijan ja käydä karhun kimppuun! HULLUUTTA sanon minä! Kerättäisiin hunajaa ja myrkytettäisiin tai houkuteltaisiin se karhu pois meidän territorioilta! Onneksi Gwendolyn lupasi tehdä sitä työtä sen aikaa, kun me muut keräämme armeijaa....Minä en pidä tästä. No, onneksi ei sentään tarvitse tällä kertaa kävellä, vaan saamme peräti ratsut tällä kertaa....Minä sitten vihaan ratsastusta, se saa ahterini 

kipeäksi.

Merkintä 2

Tästä ei kyllä tule yhtään mitään! Saavuimme kyllä onnellisesti Port Sumaciin ja mikä ihanainen tuoksu meillä olikaan matkassa....minä sitten vihaan kalaa. Mutta, onneksi Peagan on täältä kotoisin ja hänellä vissiin on jonkin sortin vaikutusvaltaa täällä, mutta hän ei suostununt kokonaan kertomaan, millaista. Ojensin häntä niin, että hän saa tehdä mitä haluaa kunhan ei tule luokseni jalat edellä. Se se tästä vielä puuttuisikin. Mutta illalla saavuimme myöhään tänne, joten jouduimme odottamaan aamuun, kunnes pääsemme tapaamaan pormestarin. En ihan odottanut tällaista....hän on HULLU! Kirjaimellisesti hullu! Ja tarkoitan tällä sitä, että hän näkee varmaan pieniä vihreitä miehiä ja ne käskyttävät ja päättävät kaikesta. Hänen mielestään karhu-uhka ei ollut tarpeeksi suuri syy nostattaa armeijaa! ARGH! Tämä tästä vielä puuttuikin, että heillä on täällä vajaa hallitsija ja mitenkä uusi, järkevä henkilö saataisiin tilalle, on vanhuksen kuoleminen....minä en pidä tästä! Onneksi hänen poikansa on järkevämpi tapaus. Lupasi järjestää neuvoston meidän kuultavaksi, mutta ehdottoman salassa...Mietin tässä että kuinka saisin neuvoteltua neuvoston puolellemme...kerta ei saa uhkailla ettei tule ”diplomaattista selkkausta”, niin taidan laittaa Thomin puhumaan heille. Poika on loistokas puhuja, kunhan vaan uskaltaa sen suunsa avata....Huoh. Gwendolyn todella vihaa minua....kun tämä on ohi, niin pidän piiiiiiitkän puhuttelun hänelle. Se, että teenkö sen selvinpäin vai päissäni, riippuu varmaan sen hetkisestä tilanteesta. Mutta jos jotain hupaisaa pitää mainita, niin Radulf meni treffeille. KJEH! En päästä häntä helpolla tässä asiassa! Mitäs oli kuuntelemassa salaa kun keskustelin Gwendolynin kanssa.

Merkintä 3

...Mafia se tästä puuttuikin. Kun olimme menossa neuvoston kokoukseen, niin itse tulin paikalle viimeisenä, niin Peagenin joku ystävän ystävä oli hukassa ja hänen ystävänsä pyyti hänen apuaan. No tämäpä päättää laittaa Thomin toisen mukaan....Voi kyllä, olin HYVIN iloinen tästä...sittenpä puhuminen jäikin Peaganille. Nooh, mitä nyt siinä ollut uhkaava pieni tappelu ja pari sanallista selkkausta lukuunottamatta, niin kaikki meni hyvin. Nyt vain mietimme keinoa, että kuinka kuitenkin saisimme hallitsijan tolkkuihinsa, ettei neuvoston tarvitse nousta tätä vastaan. Vaihtoehtoja on monta, a. Puhua järkeä, b. Esittää hullua, c. Nostattaa mafia sota tai d. Josta en pidä, pormestarin salamurha. Nyt kokeilemme a ja b vaihtoehtoa ja rukoilen, että jompi kumpi keinoista toimii.

Merkintä 4

Vaihtoehto c. Mafiasota pystyyn...mitenkähän he sen ttekevät. No, kävimme läpi viimeisimmät vaihtoehdot ja mainitsin ryhmälleni ääneen vihoviimeisen toimenpiteen. Ei ehkä olisi pitänyt, mutta ...Noh, nyt he suunnittelevat mafiasodan nostattamista. Huomenna on sitten tarkoitus aloittaa tämä suunnitelma...mutta siihen kuluu liikaa aikaa, ja on hyvin pieni todennäköisyys, että se onnistuisi, koska kahden mafiapomon tappaminen ei tule onnistumaan! Joten minun tulee tahrata omat käteni viattomaan vereen....ja teen sen vasten tahtoani, mutta tässä tilanteessa en näe muuta vaihtoehtoa. Parempi pitää tämä vain omana tietonani, koska jos tästä tuleekin selkkausta, tai epäonnistun, niin sitten teosta vastaan vain minä, eikä koko ryhmäni. Port Sumacin tähden, ja meidän kaikkien tulevaisuuden tähden ja Luoja auttakoon minua.

….

Se on tehty...nyt vain odotan aamuun...

Merkintä 5

Kukaan ei epäile mitään. Se oli heidän silmissään luonnollinen kuolema kaikki ovat shokissa. Hitto! Radulf on epäilevän näköinen, mutta tiedän kuitenkin, ettei hän tiedä...ainakaan vielä. Kyyros kävi tänään ja joimme yhdessä maljan ja kiitteli kun annoin hänen pojalleen opetuksen...no mitäs muuta osaan tehdä kuin tujauttaa tajun kankaalle öykkäri nuorista.. ( Gunrey...), sitten sainkin idean, ketkä jäisi puolustamaan kaupunkia sillä aikaa, kun vartijat ja muut ovat taistelemassa karhua vastaan. Täytyy sanoa että tämänkin keksin niin, etten ollut edes humalassa! Vähän vain olin ehtinyt maistella...mutta, mafia. Kyyros katsoi kieltämättä pitkään minua, mutta myönsi pitävänsä minusta, todeten samalla että olen hullu, mutta kukapa selvä järkinen olisi hiirivartiostossa? Hehän, mafia, halusi selvät välit hiirivartioston kanssa, joten tässä heille oiva tilaisuus tasata tilit, ainakin joksikin aikaa. Voi Kyyros, pidä heidät sitten kurissa, jos he suostuvat. Aloin pitämään sinusta sen verran ja minun olisi pitänyt yhtälailla esittää kiitokseni hänelle, kun hän melkein kuritti Gunreytä. Poika olisi kyllä hävinnyt, se on saletti ja varmana olisi tehnyt hänelle hyvääkin.

Merkintä 6

Vai olen minä palvelijan näköinen!!! Kyllä...mafia suostui ehtoomme, tosin pientä korvauuta vastaan ja lupasin heille kysymättä Jesseltä mitään. Tiesin että Jesse suostuisi, onhan onneksi Kyyros täällä pitämässä pääjöötiä yllä. Pian aloitamme matkamme takaisin Lockhayveniin ja kaikkien hiirien ja oman ryhmäni puolesta toivon, että he olisivat onnistuneet myrkyttämään tai houkuttelemaan karhun pois territorialta...Jessekin sanoi pitävänsä minusta, mainiten samalla että olen mieletön...minkäs teet kun olet nero? Heh. Kuitenkin...vaikka tämän armeijan nostattaminen ei tapahtunut niin kuin olisin toivonut, saatika Gwendolyn olisi halunnut, niin pääasia on, että nyt on armeija joka tulee olemaan osallisena suureen taistoon. Kuitenkin, vaikka oma menneisyyteni on yhtälailla karua, niin en halunnut tätä omalle tunnolleni, enkä varsinkaan menneisyyttäni kummittelemaan minulle, en nyt, kun kohtalo on ovella. Mhrgaah! Minun täytyy keskustella Gwendolyn n kanssa ja myös ryhmäni ja Jessen kanssa...Toisaalta, pitäisköhän vasta sitten, kun ja jos selviän tästä kaikesta hengissä. Vaikka Gwendolyn on raivoissaan todella pelottava, niin en usko että hänkään vetää veroja karhulle....joten jos selviän karhusta, niin miksen myöskään Gwendolyn sta? Toisaalta se mitä siitä sitten seuraa, saattaa viedä minulta hengen...Nooh...ylpeä veteraani silloin ja se on sitä paitsi sen ajan murhe...Lockhayven, täältä tullaan.

Gillin päiväkirja - Vai karhu?

Merkintä 1

Gwendolyn varmaan vihaa minua, kun laittaa minut vaarallisimmille ja vastenmielisimmille tehtäville. No, minähän olen vain käskynalainen, joten pitää kaiketi pakkailla jälleen kamppeensa ja lähteä matkaan...Toivottavasti ehdimme ajoissa hunajakauppiaan jäljille ja viedä hunaja kaukasi kaupungista.

Merkintä 2

Tämä ei ole hyvä....eksyimme ja myöhästyimme parilla päivällä suunnitellusta aikataulusta ja se nähtävästi maksoi hyvin paljon. Saavuimem päämääräämme ja kaupunki oli revitty palasiksi. En osaa sanoa kuinka kauan aikaa sitten. Mutta jäljellä oli vain silppua ja muutama henkiin jäänyt. Muutoin kaikkialla oli kasapäin kuolleita....Että vältyimme suuremmilta eloonjääneiden etsinnöiltä, saimme aikaiseksi merkkitulen, jonka ansiosta kaikki paenneet saapuivat paikalle. Nyt haavoittuneet on hoidettu ja ruokaa on saatu haalittua kasaan jonkin verran. Nyt pohdimme omia mahdollisuuksiamme ja sitä kuinka toimimme eteenpäin. Se on selvää että tänne emme voi jäädä, vaan meidän on päästävä lähimpään kaupunkiin. Barkstone olisi hieman lähempänä kuin Elmos, mutta voin taata viiksikarvojeni kautta, että sinne en mene, ei sitten vaikka olisi pöllö kannoillani. Aamulla lähdemme marssimaan kohti Elmosta ja toivon, että kaikki menee hyvin. Gunrey aiheuttaa minulle päänvaivaa, mutta eikös kaikki teinit ole sellaisia välillä?....

Merkintä 3

Tätä en olisi tahtonut tapahtuvat. Kun olimme matkanneet hyvän matkaa joukolla, niin myöhään illalla kimppuumme hyökkäsi pesukarhu. Jos olisimme saaneet joukot taistelemaan, näin moni ei olisi kuollut! TYPERYKSET! Tästä he voivat syyttää vain itseään ja hekin jotka jäivät henkiin, saavat täysin kiittää omaa tuuriaan ja sitä että Gunrey ja Beagan saivat edes vähän hämättyä pesukarhua. Voin sanoa että oli @#!(& yö. Toiset ovat nukkumassa, aamu valkenee pian. Jos jotakin hyvää tästä pitää repiä, niin eipähän tarvitse niin tiuhaan löytää ruokaa... Jos meillä on jatkossa parempi onni, niin saavumem Elmokseen parin päivän päästä. Huoh, alankohan olla jo liian vanha tällaiseen...? Toivottavasti se pahasen karhu painuu takaisin sinne näätien harmiksi!

Sodan alkusoitto, osa 2

Gangsteri kujalla

Thom päätti edetä kyselemällä kaupunkilaisilta, missähän tämä gangsteripomo saattaisi asustella. Kaupunkilaiset eivät kuinkaan suostuneet kertomaan mitään, varmaankin peloissaan. Kun Taylon ja Thom kävelevät, eräällä kujalla, heidän eteensä astuu lihaksikas, öykkärimäisen näköinen hiiri tikarin kanssa. Katsoessaan taakseen he näkevät toisen astuneen heidän taakseen. "Olette kuulema esittäneet hieman kysymyksiä. Näillä seuduilla se ei välttämättä ole viisasta". "Tietysti olen, kuinka muuten löytäisin johtajanne? Minulla on liiketoimia hänen kanssaan!", vastasi Thom. Vakuuttuneina hänen nopeasta selityksestään gangsterit päättävät viedä parivaljakon tapaamaan johtajaansa.

Matka syvemmälle köyhien alueelle, syvemmälle slummiin, kunnes nurkan takaa paljastuu hökkeleiden ympäröimä kartano. Kartanon sisältä paljastuu hieno sisustus ja kaikki rikkauden ulkoiset merkit, ja hienosti pukeutunut, sikaria poltteleva hiiri.
"Te olette kuulemma kyselleet minua. Mistä moinen kunnia?"
"Minun täytyi löytää sinut, sillä minulla on liike-ehdotus sinulle"
"Liiketoimia? Kiintoisaa", vastasi gangsteri ja nosti tassunsa pöydälle, nojautuen taakseppäin:
"Kertokaa lisää."
"Sinulla on kuulema ystäväni säilössä. Haluan hänet?"
"Tiedän mistä puhutte. Hän on minulle velkaa suuria summia. Haluat siis ostaa hänen velkansa. Mitä tarjoat?
"Nimeä hintasi"
"Olen kuullut että kuulut hiirivartiostoon. Minulla on tiettyjä... erimielisyyksiä teidän kanssanne. Matkustaminen on kovin vaikeaa. Ehkä voisit ratkaista tämän ongelman puolestani?"
"Pidän huolta siitä että ongelmasi hoidetaan, mutta miten voit olla varma että teen sen?"
"Sinulla ei liene mitään panttia? Hmm... Mistä olet kotoisin? Nimittäin jos et pidä lupaustasi, suvullesi saattaa... sattua onnettomuuksia".
"Olen Elmossista. Meillä on sopimus!", vastasi Thom, ajatellen hoitavansa homman ennen ongelmia.

Taylonin ystävä pääsee vapaaksi, Taylon on todella helpottunut ja kiittelee Thomia. Thom suuntaa askeleensa kohti majataloa, jossa neuvoston olisi tavatta partio. Tällä välin partio on saapunut majataloon, ja Gill ei ole iloinen siitä, että Beagan on lähettänyt heidän nuorimman jäsenensä yksin gangsterin perään, eikä siitä että nyt partion paras puhuja on poissa. Mutta sitten heidät kutsutaankin kabinettiin, missä heitä odottaa yllätys - Bianca kuuluu neuvostoon!

Beagan ottaa vastuulleen puhumisen, ja erityisesti muistuttaa neuvostoa siitä, miten alueella oli ennenkin nähty karhu, joka oli tappanut hänen isänsä. Hän myös panee merkille, että Port Sumac on kauppakaupunki, ja kauppa on melko hankalaa jos karhu syö kaiken meren eteläpuolella. Osa neuvostosta, Bianca etunenässä, ovat partion kannalla - joukot on kerättävä, vaikka pormestaria huijaten. Toinen puoli, kreivi Kyyros etunenässä, vastusti ajatusta kiivaasti. Lopulta tilanne kärjistyi:
"Riittää!!", huudahti Kyyros. "Ettekö näe mitä he tekevät? He ovat valehtelijoita ja pettureita ja haluavat vetää meidät samalle tielle! He haluavat meidän unohtavat lain ja järjestyksen ja nousevan vaalein valittua pormestariamme vastaan! Te ette onnistu!".
"Pormestarinne on hullu, ja te olette pelkureita", sylkäisee Gunrey.
Kyyros vetää tikarin vyöltään ja marssii kohti Gunreytä. Beagan astuu väliin ja yrittää rauhoitella, mutta muuten sali on kuolemanhiljainen. Hetken kuluttua Beagan väistää Kyyroksen tuijotuksen tieltä, ja Kyyros osoittaa tikarillaan Gunreyn otsaa. Jesse tarttuu Gunreytä tassusta ja sihahtaa "Odota!".

Juonimista Biancan kanssa

Kyyros kääntää katseensa ensin. Hän lyö tikarinsa värisemään pöytään ja puuskahtaa:
"Jos kukaan kerran ei ole kanssani samaa mieltä, tyydyn enemmistön päätökseen. Mutta pesen käteni tästä - minä en tule osallistumaan maanpetokseen!" ja marssii ulos huoneesta. Kyyroksen poistuttua neuvosto taipuu nopeasti partion tahtoon - nyt partion olisi vain kehiteltävä juoni, jolla saisi pormestarin hyväksymään liikekannallepanon. Neuvosto tukisi heidän juontaan.

Partio vetäytyy suunnittelemaan juonta, mutta keksii vain yhden tavan saada aikaan laajaamittainen liikekannallepano - tappaa jengijohtajia ja saada aikaan jengisota. Gill ei pidä ajatuksesta - siinä kuolisi kymmeniä hiiriä, jos ei nyt aivan syyttöminä, niin ainakin ilman oikeudenkäyntiä ja tuomiota. Yksin hän keksii ajatuksen pormestarin salamurhaamisesta - vain yhden, jos kohta vähemmän rikollisen ja enemmän syyntakeettoman, olisi kuoltava, ja Jesse olisi todennäköinen sijaishallitsija vaaleihin asti. Niinpä hän menee yöllä, kiipeää ikkunasta, pyytää pormestarilta anteeksi ja tukehduttaa tämän tyynyyn. Ja vihaa itseään sen takia - mutta tällä tavoin mahdollisimman harva kuoli.

Kun kuolema saatiin selville, Jesse nostettu valtaistuimelle, ja liikekannallepano saatu alulle, partio tekee jotakin kummallista - he menevät takaisin gangstereiden kartanoon! He tarjoavat ruokaa ja armahduksen koko poppoolle, jos he tarjoutuvat kaupungin vartiostoksi siksi aikaa, kun oikea vartiosto on poissa! Thom onnistuukin vakuuttamaan gangsterit siitä, että hyväksyminen ja rötöstelyn lopettaminen siksi aika on heidän etujensa mukaista - armeija on myös tulossa takaisin. Ja kaupunki tarvitsi suojaa. Tuhoutunut kaupunki ei olisi kovin kummoinen ryöstettävä.

Ennen lähtöä tapahtuu vielä kolme mainittavaa asiaa - Bianca käy edelleen Radulfin kanssa treffeillä, Kyyroksen poika yllättää Thomin ja Gillin kadulla ja yrittää tappaa heidät syyttäen heitä petturuudesta, ja Kyyros käy kylässä. Kyyros totetaa, että he ovat väärässä, mutta joskus pelkkä tahdonvoima voi saada väärästä ratkaisusta oikeita tuloksia. Hän toivoi, että heidän tahdonvoimansa riittäisi, ja kohotti maljan territorioille. Lopuksi hän kiitti heitä poikansa kasvattamisesta - Gill oli paukauttanut hänet tajuttomaksi yhdellä iskulla.

Lopulta, kun kahden kuukauden aikaraja läheni, ja vapaaehtoiset oli varustettu ja koulutettu, tuli aika lähteä. Pidettiin hieno tilaisuus, nostettiin maljoja ja juhlittiin, ja sitten joukot lähtivät Jessen ja partion johtamina kohti Lockhavenia. Partiota odotti vielä yksi yllätys - Bianca oli lähtenyt mukaan huoltokuormastoon! Hän koki olevansa enemmän tarpeen hoitamassa haavoittuneita ja ruokkiessaan sotilaita kuin tehdessään politiikkaa.

Sota kutsuu.

Kirjeitä Caleylle

Otteita Beaganin kirjeistä Caleylle Lockhaveniin.

C

Kirjoitan sinulle taas pitkästä aikaa. Älä ajattele että olisin unohtanut sinut.

Ajattelen usein sitä mitä sanoit ja kuinka sanasi saivat minut liikkeelle. En voinut jäädä sen jälkeen, ajattelin että ansaitset parempaa, että minun on muututtava.

Tämä sakki täällä on aivan jotain mihin en olisi voinut valmistautua. Huvittaviakin tapauksia löytyy ja pari päälle päsmäriä. Eniten ihmettelen itseäni, tiedäthän kun olen tällainen yksinäinen jääräpää, jonka on vaikea lähestyä toisia hiiriä, niin nyt huomaan itsessäni muutoksen, aivan kuin olisin kasvanut iäisekseni kymmenellä vuodella. Tämä tunne eroaa aivan täysin niistä katuvuosista, jolloin sain nukkuakin toinen silmä auki. Voit arvata kuinka olin hämmästynyt ensimmäisestä kunnolla nukutusta yöstä ja tiedosta sisimmässäni, että olen turvassa näiden hiirien kanssa, Heh. Ja silti minua hiertää aavistus, etten voi luottaa tuohon tunteeseen.

Voisin kertoa sinulle enemmänkin aavistuksiani, jos voisin luottaa siihen, että nämä kirjeet pysyvät pelkästään meidän välisenä. En epäile sinua, tiedän vain että elämme levottomia aikoja ja haluaisin kaikista eniten sinun pysyvän niistä erossa.

Oletko kuullut Tärynista?? Hänen taidoistaan on ollut apua matkallamme. Saan häntä kiittää siitä ja sinua uskollisuudestasi ja luottamuksesta minuun toipumiseni aikana. Äläkä välitä D:stä, hänen tyhmistä juoruistaan ja valheistaan. Tiedän, että otat kovasti itseesi ja voin vain kuvitella mitä ”juttuja” hän on viimeaikaisista uutisista levittänyt. Usko itseesi ja näytä hänelle, niin saamme yhdessä nauraa kun taas tapaamme.

Sinun ikuisesti, Beagan

C

Kirjoitan sinulle taas pitkästä aikaa.

Viime aikoina on ollut vaikeampaa löytää aikaa itsekseen!! Saimme joukkoomme uuden nuoren hiiren, kovin nuoren sanon minä. Mutta yllättävän järkevän, varsinkin jos tuohon toiseen vertaa. Tai sitten kyse on opastuksesta, en tosin tiedä, kun en ole koskaan paaponut ketään.

Olen pahoillani jos kuulostan äkäiseltä. Tiedäthän, että tarvitsen sen palautumisajan. Tälläkin hetkellä meillä on tuplavarustus hiiriä matkallamme ja viime aikoina olen alkanut ”kyseenalaistamaan” tiettyjä asioita ryhmässämme tai ehkäpä jonkun asemaa. Tämä löysämoraalisuus ja huolettomuus häiritsevät minua. En vielä tiedä mitä teen kyseiselle asialle.

Kirjoitan sinulle aina kun saan mahdollisuuden. Älä ole huolissasi. Tiedän, että kun kirjeeni saavuttaa sinut, olet jo saanut kuulla Dawnrockin kaupungista ja siellä riehuvasta rutosta. Ymmärrät varmaan, että meidäthän sinne lähetetään. Matkassamme on mukana Cole, parantaja, Cailin partiosta, joten kokemuksestasi tiedät, että olemme hyvissä käsissä!

Kirjoitan sinulle taas kun asiat selkenevät. Pidäthän mielesi virkeänä ja toiveikkaana, etkä anna … latistaa itseäsi. Kun saan tehtäväni täällä päätökseen, tulen luoksesi ja pelastan sinut.

Sinun ikuisesti, Beagan

Sodan alkusoitto, osa 1

Levättyään pelastamiensa hiirien kanssa lammen rannalla Partio kerää tavaransa, kalansa ja aseensa ja lähtee marssimaan kohti Elmossia. Kaikkien helpotukseksi loppumatka menee ilman ongelmia tai tai kommelluksia, ja väsynyt hiirijoukko löytää tiensä Elmossin porteille. Partio varmistaa, että pakolaiset saavat ruokaa, juomaa ja nukkumapaikan, mitkä Elmoss tarjoaa auliisti, ja jatkaa matkaansa Lockhaveniin.

Lockhavenissa partio raportoi löydöistään, pelastamistaan hiiristä ja kaikista kuolleista Gwendolynille, jonka kasvot synkkenivät sana sanalta. "Tämä on todella paha uutinen. Kun olitte poissa, saimme useita muita raportteja etelästä, hajurajan pinnasta. Karhu on hyökännyt usean kylän kimppuun ja tuhonnut ne. Näissä kylissä ei ole pisaraakaan hunajaa. En tiedä miksi karhu tekee mitä se tekee. Ehkä se aluksi etsi hunajaa, mutta nyt se joko leikki, on häiriintynyt tai etsii verta. En tiedä millä keinolla se on päässyt hajurajan yli, mutta siitä on päästä eroon ennen kuin se tuhoaa puolet territorioista!". Gwendolyn lähettää partion lepäämään koettelemuksistaan, sillä seuraavana päivänä olisi paljon tehtävää.

Aamulla, kun ilma oli vielä kirpeä, Lockhavenissa kiersi sana että Gwendolyn tahtoi kaikki torille, ja että hän pitäisi puheen. Määrätyllä hetkellä tori alkoi täytty hiirivartiostolaisista ja kaupungin käsityöläisistä, ja tunnelma oli odottava ja jännittynyt - kaikki olivat kuulleet huhuja, mutta tiesivät myös miten paljon huhuihin voi luottaa. Lopulta Gwendolyn ilmestyi eräälle parvekkeelle torin yläpuolelle ja puhui:


Hiirivartioston jäsenet! Tämä päivä on surullinen päivä. Me emme ole sotilaita - olemme tiennäyttäjiä, diplomaatteja ja rauhan rakentajia. Mutta kaksi kertaa aiemminkin olemme joutuneet asettamaan syrjään kaipuumme rauhaan ja tarttumaan aseisiin, kaksi kertaa olemme joutuneet turvautumaan sotaan. Ensin sota näätiä vastaan, ja kun territoriot olivat toipumassa, sota Barkstone vastaan. Territoriot eivät ole vieläkään palautuneet entiselleen.
    
Tänä päivänä joudumme vielä kerran tarttumaan miekkoihimme, joudumme rauhan sijaan rakentamaan sotaa. Häiriintynyt karhu on tunkeutunut hajurajan yli etelässä, ja nauttii kyliemme ja kaupunkiemme tuhoamisesta ja rakkaittemme tappamisesta. Sen on mentävä pois! Mutta vartiostolla ei ole likimainkaan riittävästi hiiriä sotaan karhua vastaan - siispä joudumme kutsumaan kaikki kaupungit aseisiin, vastaamaan Vartiston kutsuun yhteisen hyvän puolesta. Tänä päivänä te lähdette kaikkiin kaupunkeihin, kaikkiin kyliin, ja keräätte mukaanne kaikki vapaaehtoiset ja kaikki vartijat jotka mukaanne saatte. Sillä aikaa kaikki eteläiset kylät evakuoidaan kaupunkeihin, jotka ovat paremmin suojassa. Kahden kuukauden kuluttua tapaamme tässä paikassa - kahden kuukauden jälkeen territoriot marssivat sotaan! Onnea. Tulemme kaikki tarvitsemaan sitä ennen kuin tämä on ohi.

Puheen jälkeen, kun Gwendolyn oli palannut sisälle, Gill ottaa partionsa ja lähtee kuin ukkospilvi kohti Gwendolynin toimistoa. "Oletko sinä hullu?! Eikö pieniin aivoihisi mahdu, montako hiirta tulee kuolemaan jos sodimme karhua vastaan? Jotain muuta on tehtävä, vaikkapa myrkytettävä karhu!". Gwendoly nousee ja kohtaa Gillin: "Entä jos myrkky ei toimi? Montako hiirtä kuolee sillä aikaa, kun keräämme armeijan epäonnistuneen myrkytyksen jälkeen? Ei, vaikka yrittäisimmekin myrkytystä, meidän on kerättävä armeija nyt ennen kuin on liian myöhäistä!". Huudettuaan toisilleen riittävästi he kutsuvat loput partiosta sisään ja Gwendolyn antee heille heidän käskynsä: heidän tulisi mennä Port Sumaciin ja ottaa mukaansa niin paljon aseistettuja hiiriä kuin mahdollista. Gwendolyn luotti siihen, että Beaganin suhteet (hän oli sieltä kotoisin) auttaisivat, ja teroitti, että tämä oli hoidettava diplomaattisesti - viimeinen asia mitä he kaipasivat oli diplomaattinen selkkaus joka saisi pohjoisen satamakaupungit jättäytymään ulos sodasta!

Ennen matkalle lähtöä Beagan varoittaa, että vaikka hän on kotoisin Port Sumacista, hänen suhteensa sinne eivät ole kovinkaan hyvät, ja että kaupunki ei ole hyvä paikka olla - rikollisuutta on paljon. Partio hyppää jänisten selkään ja ratsastaa Duskwateriin, mistä se jatkaa laivalla Port Sumaciin. Tuuli ei ole myötäinen, ja partio myöhästyy aamun nousuvedestä, ja joutuu odottamaan iltaan asti. Illalla he eivät voi enää mennä tapaamaan pormestaria, ja Beagan etsii heille hyvän majatalon kauempana sataman lemusta, "Kalamiehen ystävän". Partio ryhtyy ruokailemaan, mutta ruokailun keskeyttää tilaan ryntäävä hiiri: "Beagan! Kuulin että tulit ja saavuin heti! Olen ikävöinyt sinua!". Beaganin vanha ystävä, Taylon, oli kuullut, että Beagan oli kaupungissa, ja hän vietti mukavan illan Beaganin kanssa muistellen menneitä.

Aamulla he menevät pormestarin, Midas Harelin, puheille, mutta hän on hullu. Aivan sekaisin. Puhuu seinille, kuulee ääniä, kaikkea asiaan kuuluvaa. Hänestä ei ole apua, hän ei halua antaa joukkoja vartioston käyttöön. Ja ympärillä olevat arvohenkilöt vain katsovat äänettä. Partion lähdettyä pois huoneesta, eräs arvohenkilöistä seuraa heitä, pysäyttää heidät, ja esittelee itsensä Jesse Hareliksi, pormestarin pojaksi. Hän pyytää anteeksi isänsä käytöstä, selittää hänen sairautensa, ja kertoo ymmärtävänsä ja olevansa samaa mieltä partion kanssa - karhulle oli tehtävä jotakin. Hän kertoo, että aliupseerit varmasti ymmärtäisivät, mutta upseerit olivat sukua pormestarille ja eivät toimisi hänen tahtoaan vastaan - mutta kaupungin neuvosto olisi ehkä vakuuteltavissa. He tarvitsisivat liittolaisia korkeilta paikoilta onnistuakseen! Partio sopii, että Jesse järestää heille salaisen tapaamisen neuvoston kanssa illaksi, ja Jesse poistuu takavasemmalle.

Ennen kuin partio pääsee lähtemään, kaunis, vaaleaturkkinen nuori nainen lähestyy Radulfia - "Anteeksi, mutta katselin teitä pormestarin edessä. Haluaisitteko ehkä lähteä päivälliselle?". Muun partion kannustaessa ja naureskellessa, Radulf lähtee neidon kanssa treffeille. Neito esittelee itsensä Biancaksi, ja on luonteeltaan hieman ujo, kunnes päästään johonkin aiheeseen josta hän on innostunut - silloin hän nostaa päänsä ja hänen silmiinsä syttyy tuli. Radulf ja Bianca molemmat nauttivat päivällisesta suuresti.

Iltapäivällä Jesse palaa partion luo, ja kertoo sopineensa tapaamisen. Partio suunnittelee Jessen kanssa miten voisi taivutella vastahakoisen neuvoston puolelleen. He päätyvät käyttämään Beaganin vanhoja kokemuksia karhujen kanssa lähistöllä muistuttamaan siitä, että he eivät ole turvassa. Mutta kun partio on menossa kokoukseen, Thommin, Jessen ja Beaganin pysäyttää Taylon, joka hädissään pyytää Beaganin apua - hänen ystävänsä, joka on peliveloissa gangstereille on kadonnut, ja vartijat eivät ota sitä vielä vakavasti. Mutta hän on varmasti vaikeuksissa, Beaganin olisi autettava häntä! Beagan ei voinut lähteä nyt heidän mukaansa, mutta lähetti sen sijaan Thomin pelastamaan ystävänsä ystävän. Nyt partion nuorimman olisi jäljitettävä gangsteri ja vapautettava tämän ystävä!