Kamppanjat

maanantai 24. joulukuuta 2012

Agressiivista politiikkaa

Partion matkustettua pää kolmantena jalkana kohti Copperwoodia he saavuttivat Gwendolynin karavaanin ennen kuin he ehtivät kaupunkiin. Gwendolyn kertoi heille, että Lockhavenissa oli poltettu suuri määrä Barkstonen varastoja, ja että paikalta oli löytynyt ruumiita vangin vaatteissa, Copperwoodilaisen vartijan ruumis ja armahduspapereita. Copperwood oli vienyt kauppasodan liian pitkälle; vankien käyttäminen sotilaina jas väkivallan tuominen Lockhavenin kaduille ei ollut hyväksyttävää! Mutta ryhmän paljastukset ja vangin kuulustelu muuttivat tilanteen täysin: Gwendolyn kehotti ryhmää liittymään seuraansa huomenna Copperwoodin pormestarin, Aengus Tascerin luona.

Palaverissa todettiin seuraavaa: Ryndelbel-suku oli polttanut omia varastojaan Copperwoodissa ja Lockhavenissa, järjestänyt vankilapaon, tappanut vankeja ja salakuljettanut heidät ulos Copperwoodista, ja ryöstänyt armahduskirjoja lavastaakseen Copperwoodin syylliseksi ja saadakseen Copperwoodille porttikiellon Lockhavenista, jotta heidän astiansa pysyisivät poissa markkinoilta. Gwendolyn käski partion palata Barkstoneen, pidättää patriarkka Ryndelbel ja tuoda hänet Lockhaveniin oikeuden eteen.


Matkalla Barkstoneen partio löytää polun, joka on kulkukelvoton. Beagan saa selville, että polun on pilannut karhu, joko on raapinut puuta ja nyt koko polku on täynnä oksia ja puunsäleitä. Partio saa kuitenkin siirrettyä romut pois tieltä, ja näin turvasi matkustamisen kaupunkien välillä.

Patriarkka Rynbeldel
Palattuaan Barkstoneen partio sai kuulla, että edellinen pormestari oli murhattu kesken puheen, ja uuden vaalit olivat tulossa. Ehdokkaina olivat kaikki johtavat kauppiaat, mutta suurin osa muista oli Rynbeldelille velkaa. Vartiosto ei antaisi viedä pormestaria, eikä ketään ehdokasta ennen kuin vaalit oli pidetty. Rynbeldel oli kuitenkin selkeästi uhka territorioiden turvallisuudelle; hän oli valmis tappamaan ja polttamaan mitättömien voittojen ja vallan takia. Tuollainen mielipuoli täytyi saattaa oikeuden eteen! Gill päättää, että paras tapa tehdä se on murtautua Rynbeldelin kartanoon ja kidnapata patriakka Rynbeldel...

Partio jakaantuu hankkimaan tietoa jolla kiristää Rynbeldeliä, mutte ei onnistu. Seuraavaksi he hankkivat kaupungin vartioiden asut ja väärennetyn paperin, jossa vartioston kapteeni antaa luvan viedä Rynbeldel oikeuden eteen. Gill ja Gunrey menevät vapauttamaan kartanon edessä olevat varijat ja näin pääsevät rakennukseen, Radulf menee talon taakse vahtimaan viimeistä vartijaa, ja Beagan menee valmistelemaan pakoa kaupungista. Gill ja Gunrey yrittävät saada patriarkan mukaansa puheella ja uhkailulla, mutta Patriarkka pakenee salakäytävään ja seuraa takaa-ajo. Hiiret juoksevat peräkanaa talon hämmästyttävän pitkissä salakäytävissä, ja lopulta kolkkaavat Patriarkan, sitovat tämän ja käärivät mattoon. Viimeinen vartija kuulee melua, mutta Radulf kolkkaa hänet ja kolmikko saa kuljetettua mattonsa ulos kartanosta.

Gill
Portilla vartijat kummastelevat öistä matonkuljetusta, ja haluavat tarkistaa maton. Gill heittää portin vartijoita matolla (ja pormestariehdokkaalla), Beagan ryntää apuun, ja partio onnistuu pakenemaan kaupungista mattonsa kanssa ilman kuolonuhreja kummallakaan puolella. Ryhmä pakenee jäniksen vetämillä kärryillään Lockhaveniin, missä Gwendolyn on kiitollinen patriarkan saattamisesta oikeuden eteen, mutta vihainen ryhmän toimintatavasta: kyseessä on jo toinen kidnappaus Barkstonesta, toinen pakeneminen aseiden kanssa, ja ties kuinka mones tappelu kaupungin kaduilla. Välit Barkstonen kanssa ovat jo valmiiksi tulehtuneet, ja lisäongelmia ei kaivata!

Vihdoin partiolla oli aikaa rentoutua, ja he käyttivät lepoaikaa mm. leikkimällä piilosta. Koko seikkailun ajan, Copperwoodista barkstoneen ja takaisin Lockhaveniin, Gill kuljetti mukanaan kärryillä rommitynnyriä. Millaiset seikkailut seuraavaksi odottavat partiota? Mitä Gillille on tapahtumassa, miksi hän juo ja on muuttunut väkivaltaiseksi rämäpääksi?

torstai 22. marraskuuta 2012

Pako Barkstonesta

Katsottuaan Rynbeldel-suvun nuoremman vesan katoavan vaunuillaan taivaanrantaan, partio keräsi leirinsä ja jälleen tajuttoman Gunreyn ja lähti kauppiaan perään; tämä arvoitus ratkeaisi vain Barkstonessa. Matka Elmossiin asti sujui ongelmitta, ja pysähdyttyään paikalliseen kapakkaan virvokkeille, he kuulivat että Barkstonelaisten kauppiaiden huhutaan olevan rahaongelmissa.

Matka Elmossista Barkstoneen ei sujunut ollenkaan niin hyvin kuin hiiret olisivat toivoneet: Partion yritys ennustaa säätä oli täysin epäonnistunut, ja toisen päivän aamuna he joutuivat rankkaan raemyrskyyn! Pään kokoisten rakeiden sataessa ympärille he yrittivät löytää piilopaikkaa tappavalta sateelta, ja lopulta pääsivätt puun juurakkoon suojaan; mutta myrskyn laannuttua he huomasivat piilopaikan valinnan menneen melko huonosti; he tajusivat eksyneensä. Puolen päivän jälkeen he pääsivät takaisin tielle, mutta heidän ongelmansa eivät vieläkään olleet ohi: haukka näki heidät polulla ja halusi heistä lounaan!

Partio yritti parhaansa, mutta haukka oli liian vaarallinen: lopulta sekä Beagan että Radulf makasivat haavoittuneena maassa, eivätkä Gill ja Gunreykään parhaassa kunnossaan olleet. "Juokse!", huusi Gill Gunreylle kääntyessään takaisin kohtaamaan haukan, ja jokin Gillin kasvoissa sai Gunreyn pakenemaan. Gill seisoi sauvansa valmiina edessään kun haukka syöksyi häntä kohti, ja viimeisellä hetkellä, kun haukka oli saamassa hänet kynsiinsä, hän väisti loikkaamalla ilmaan. Haukka ei halunnut vielä luopua lounaastaan, vaan yritti saada Gillin kiinni nokallaan, mutta tämä oli juuri se, minkä varaan Gill oli laskenut: haukan nokan avautuessa hiiren kokoiseksi hän survaisi sauvansa haukan nokkaan niin, että haukka ei saanut nokkaansa suljettua. "Sinä et estä partiotani pääsemästä hengissä perille!", hän ärisi roikkuessaan henkensä kaupalla kiinni päätään ravistelevassa haukassa, kunnes sauva petti haukan nokassa. Vaikka Gill roikkui nokan ulkopuolelle, hän ei voinut täysin välttää salaman nopeudella sulkeutuvaa nokkaa, ja Haukka repäisi hänen toisen korvansa mukaansa. Maatessaan maassa, pahimman kivun hälvettyä, hän tajusi uhkapelinsä kannattaneen: haukka, nokka täynnä tikkuja, oli lähtenyt etsimään helpompaa syötävää.

Hienostoklubi
Paikattuaan haavansa Gillin huivilla partio raahautui Barkstonen porteille. Vartijat eivät tahtoneet päästää partiota sisälle, sillä kun oli jo valmiiksi huono maine, ja neljä haavoittunutta, likaista hiirtä ei ollut omiaan herättämään luottamusta. Loppujen lopuksi juuri haavoittuminen pelasti tilanteen ,sillä partio päsi sisään hätäänsä vedoten, ja meni Radulfin vanhempien luokse nuolemaan haavojaan.





Toivuttuaan Gill päätti ottaa Radulfin mukaan selvittämään, missä  heidän tapaamansa Rynbeldel-kauppias oikein oli, ja jätti Beaganin ja Gunreyn toipumaan haavoistaan. Hetken kyseltyään he saivatkin selville missä kauppias työskenteli, ja lähtivät seuraamaan häntä. Kauppias meni hienoon klubiin, johon vai jäsenet pääsivät sisään. Gill ja Radulf yrittivät puhua itsensä sisään, mutta eivät onnistuneet vakuuttamaan ovimiestä, ennen kuin  Beagan ja Gunrey, jotka olivat salaa seuranneet Gilliä ja Radulfia, järjestivät tien toisella puolella kapakkatappelun. Hämmennyksen aikaan Gill ja Radulf livahtivat sisään.

Sisällä he näkivät, miten nuori Rynbeldel keskusteli muiden savenvalajajohtajien kanssa: hän yritti taivutella heitä täyttämään varastonsa, sillä kohta kilpailu loppuisi. "Miten Copperwood muka yhtäkkiä lopettaisia? He ovat olleet piikki takalistossamme jo pitkään!". "Kohta  kukaan ei enää osta Copperwoodin astioita, sillä Lockhaven marssii voimalla Copperwoodiin!".  Tämän sanottuaan kauppias katsahti taakseen, ja huomasi hiirivartiostolaiset. Sanottuaan liikaa hän vetäisi esiin tikarinsa ja huusi vartioilleen "Ottakaa heidät kiinni!". Ympärilä asiakkaat vätäytyivät seinien vierille, ja muut savenvalajat pakenivat paikalta.

Kauhuissaan oleva kauppias hyökkäsi parin kimppuun, kun taas vartijat olivat hieman hitaampia. Aluksi hiiret testasilivat toisiaan, hakivat parempia asemia, kunnes Radulf näytti taitonsa miekankäsittelyssä: yksinään hän onnistui riisumaan aseista ja haavoittamaan vastustajia niin paljon, että he voittivat taistelun. Tässä vaiheessa kuitenkin ulkoa kuului melua: kaupungin vartijat olivat tulossa paikalle. Radulf sai ajatuksen: hän otti Gillin viitan, puki sen pelokkaan kauppiaan päälle, ja puukko kurkulla johdatti hänet ulos Beaganin ja Gunreyn luo. Gill jäi paikalle esittämään humalaista. Vartijat tulivat paikalle, ja kuuntelivat sekavia tarinoita: kuka puhui maantierosvoista, kuka hiirivartiostosta. Kuka sanoi molempien paenneen, kuka osoitti (nyt viitatonta) Gilliä. Vartijat eivät olleet varmoja siitä, oliko Gill mukana, mutta olivat varmoja että Hiirivartiosto, tai jotkut jotka väittivät olevansa jäseniä, oli kaiken takana, ja ottivat Gillin kiinni.

Kaksi vartijaa kuljetti Gilliä pois, ja Gunrey ja Beagan lähtivät seuraamaan heitä. Syrjäisellä kadulla he yrittävät kolkata vartijat: Beagan kolkkaa toisen taidokkaasti, mutta Gunreyn lyönti ei osu kunnolla ja vartija älähtää yllättyneenä alkaen vetää miekkaansa. Gill kuitenkin käyttää tilaisuuden hyväkseen, ja potkaisee koko voimallaan vartijaa polvellaan vatsaan. Taltutettuaan vartijat he lähtevät nopeasti kohti Radulfin vanhempien taloa, jonne pääsevätkin ilman ongelmia.

Siellä he kuulustelevat kauppiasta, jonka Radulf oli sillä välin tuonut sinne. Hän ei tiennyt paljon, mutta kertoi kyllä kaiken mitä tiesi: että Copperwoodin tapahtumat olivat hänen sukunsa ansioita, että he käytännössä hallitsivat Barkstonea koska kaikki silmäätekevät olivat heille velkaa, ja että Copperwoodin tapahtumat ja sen takana olevat hiiret saisivat jotenkin Lockhavenin marssimaan Copperwoodiin. Partio tajuaa, että heidän on estettävä se, ja pakenevat kaupungista Radulfin lapsuudenystävän karavaanissa. Rajahdysten tai tulipalojen käyttämisesta keskusteltiin, mutta todettiin että heillä on jo valmiiksi riittävän huono maine: kaupunkilaisten mielestä he olivat kidnapanneet yhden kaupunkilaiset ja aloittaneet tappelut keksellä klubia!
Lockhavenin Hiiret

Partio kiiruhtaa kohti Copperwoodia, ja onnistuu tavoittamaan Lockhavenine seurueen ennen kuin se saapuu Copperwoodiin. Se ei ole armeija, mutta kaikki kynnelle kykenevät vartiostolaiset ovat kyllä mukana: nelisenkymmentä hiirtä oli matkalla. Yllättävintä kaikessa oli se, että Gwendolyn oli mukana!

Seuraavassa luvussa paljastuu, millainen salaliitto on tämän kaiken takana, ja miksi vartiosto marssii. Kaikki mukaan!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Hiiret mustissa

Partion toivuttua koettelemuksistaan he lähtivät Radulfin johdolla kohti Copperwoodia, jossa he keräsivät voimia Gunreyn vanhempien kotona. Kaikki muut saivat levättyä ja parannettua haavansa, mutta Gillin haavat tulehtuivat eivätkä tahtoneet parantua.

Beagan lähti kuulostelemaan, mitä juoruja kaupungilla liikkuu, toivoen saavansa selvyyttä siihen miksi Barkstonelaisella kauppiaalla olisi Lockhavenin kartta. Kaupungin kuumin puheenaihe oli Barkstonen ja Copperwoodin kiristyvät suhteet: Barkstone oli jo vuosia tuottanut suurimman osan territorioiden astioista, ja sen hienoa ja kestävää posliinia arvostettiin suuresti. Viime aikoina Copperwoodin kupariseppien kilta oli kuitenkin alkanut tuottaa suuria määriä kupariastioita kilpaillakseen samoilla markkinoilla, ja kupariseppien ja posliiniseppien killat olivat toistensa kurkussa kiinni.

Gunrey alkoi kyselemään isältään, paikalliselta kuparisepältä, tiesikö hän jotakin asiasta. Isä ja poika olivat kuitenkin ajautuneet melko etäisiksi Gunreyn risaisen menneisyyden ja nykyisen kaukana asumisen takia, ja asiasta tuli suuri riita; hän sai kuitenkin selville, että eräänä aamuna, täysin yllättäen, puusepät olivat purkaneet osan kiltataloa ja alkaneet rakentaa sitä uudelleen. Radulf, puusepän poikana, lähti hakemaan lisätietoja paikallisilta puusepiltä, ja saikin selville että yöllä oli syttynyt tulipalo, ja jäljet yritettiin peittää mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin. Työporukan keskuudessa huhuttiin että ennen tulipaloa paikalla oli hiiviskellyt hämäräperäisiä hiiriä.

Partio päätti jo lähteä kohti Barkstonea jatkaakseen tutkimuksiaan siellä, mutta yöllä he heräsivät hälinään ja hälytyskellojen kalkkeeseen. Ulos päästyään he kiipesivät katolle ja näkivät, että pohjoisessa, Torin luona, oli syttynyt kaksi tulipaloa, etelässä, parakkejen ja metalliseppien killan lähellä oli syttynyt yksi tulipalo, ja että idässä, vankilan luona, oli äänistä päätellen taistelu käynnissä. Gill ja Gunrey lähtivät pohjoiseen, Beagan etelään ja Radulf itään.

Gillin ja Gunreyn saavuttua pohjoiseen Gunrey alkoi sammuttamaan tulipaloja, kun taas Gill yritti saada selville mitä ihmettä oikein tapahtui. Nuorena ja vahvana Gunrey tekikin paljon palojen sammuttamisen eteen, ja sai aikaan hyvää mainetta partiolle kaupunkilaisten keskellä. Gill piti korvansa höröllä, ja kuuli paljon huhuja kaupungin tapahtumista: Että tulinuoli olisi sytyttänyt tulipalot, että hämäräperäiset hiiret olisivat sytyttäneet tulipalot, ja että salaman isku olisi sytyttänyt tulipalot. Mistä näitä hiiriä mustissa oikein tulee?

Vankilan portit
Radulf törmäsi keskelle täysimittaista mellakkaa: vankilassa oli käynnissä vankilapako, siviilit juoksivat kauhuissaan pakoon ja harvalukuiset vartijat yrittivät hillitä mellakkaa. Hän onnistui paitsi selviämään naarmuitta mellakasta, myös käytännöllisesti katsoen pitäämään koko kadun hallussaan: pikkurikolliset ja rauhallisen kaupungin vartijat eivät olleet lainkaan hiirivartioston veteraanin tasolla. Hän sai melkoisen maineen vartioiden keskuudessa, mikä tuli myöhemmin tarpeeseen.

Beagan yritti saada selville kaupungin tapahtumia, mutta kaupungintalon suunnalta, lännestä tuleva panikoiva väkijoukko sai koko alueen pakenemaan ja kyselyt jäivät hyödyttömiksi. Pölyn laskeudutta likainen ja haiseva partio hakeutui paikalliseen kievariin aamiaiselle ja kuuntelemaan juoruja, ja he kuulivatkin monenlaista: että kaupungintalon kassa olisi varastettu, että Barkstone olisi kiroittuine kilpailijoineen vastuussa kaikesta, ja että osa vangeista olisi kateissa. Aamiaisen jälkeen partio päätti mennä kaupungintalolle selvittämään huhuja ja vauhkoontuneen väkijoukon arvoitusta.

Kaupungintalon luona partio sai selville, että väkijoukko oli kuin olikin tullut kaupungintalolta, ei torin suunnalta. Kaupungintalolla he saivat hiiret houkuteltua kertomaan, että yön kaaoksessa kaupungin arkistoista oli yllätetty hämäräperäisiä hiiriä, ja siitä seurannut taistelu sai ihmiset pakenemaan. Vartijoita haavoittui kaksi, mutta hyökkääjät pakenivat. Partio puhui itsensä sisään arkistoon, ja Gunrey, muun partion ja äitinsä avustamana sai selville että kaupungin kaikki armahduskirjat oli varastettu.

Partion käynti vankilassa jäi hedelmättömäksi: kukaan vangeista ei ollut mitenkään erityisen tärkeä, mutta osa vangeista todella oli kateissa, ja pako meihitettyjen muurien yli oli epätodennäköistä. Partio päätti tutkia ympäristön piilopaikkojen varalta, mutta pakenevien vankien sijaan löysikin jotakin kummallista: sisäpihan, jonne johti verisiä raahausjälkiä. Pihalla oli suuria vesilammikoita ja pudonnut viljaa, ja pihalta johtivat pois, verijälkien yli, kärryjen jäljet.

Kun kaupungista ei saanut enää muuta selville, partio päätti leiriytyä yöksi kaupungin porttien ulkopuolelle, Barkstonen suuntaan, ja katsoa olisiko tiellä outoa liikennettä. Liikenne hiljei porttien sulkemisen jälkeen, mutta keskellä yötä tietä pitkin ajoivat hienot vaunut. Vartiovuorossa ollut Gunrey veti miekkansa ja pysöytti sillä huitoen vaunut, ja muu partio heräsi mekastukseen. Koska Gunreyn olisi pitänyt herättää muut, eikä uhkailla tielläkulkijoita, Gill jälleen kerran löi hänet väistöistä huolimatta tajuttomaksi. Partio onnistui uskottelemaan vaunuissa matkustaneelle Brakstonelaisen kauppiaan palvelijalle että Gunrey, jolla ei pehmotassuna vielä ollut vartioston viittaa, oli maantierosvo, ja sai pitkän ja kiivaan väittelyn jälkeen painostettua kauppiaasta irti tiedon, että hänen tehtävänsä oli tehdä haittaa metalliseppien killalle, mutta tarkempaa tietoa he eivät saaneet. Todisteiden puutteessa partio joutui päästäämään kauppiaan matkaan.

Miten Barkstonelainen vakooja, hiiret mustissa, kadonneet vangit ja mystinen kauppias liittyvät toisiinsa? Minne joutuiat vaunut sisäpihalta, ja mihin tarvitaan armahduskirjoja? Onko  Lockhaven vaarassa?

tiistai 18. syyskuuta 2012

Käärmeitä ja kolahduksia

Viljakauppiaan matkareitti

Pitkän talven jälkeen Lockhaveniin saapuu vihdoinkin kevät, ja hiirivartioston partiot lähetetään ero puolille territorioita tehtävilleen. Gillin partio oli saanut kevääksi uuden jäsenenen, pehmotassu Gunreyn, Beaganin ja Radulfin jatkaessa mukana. 

He saivat Gvendolyniltä tehtäväkseen etsiä viljakauppias, joka oli matkalla Lockhavenista Rootwallovin, Copperwoodin ja Elmossin kautta Barkstoneen, mutta joka ei koskaan ollut saapunut Copperwoodiin. Gillille Gvendolyn kertoi lisäksi, että kauppias oli mahdollisesti vakooja, joka yritti myydä tietoja Lockhavenista  Barkstoneen, ja joka yritti piiloutua normaalin kauppaliikenteen sekaan.

Partio kulki pitkin Rootwallovin ja Copperwoodin välistä tietä, Radulfin tiedustellessa edellä. Hieman päätieltä syrjässä olevalta aukiolta hän löysi kaatuneet viljakärryt, mutta katui pian sitä, että meni yksin tutkimaan kärryjä: Radulf kuuli takaansa vihaista sihinää, ja näki kääntyessään käärmeen sihisevän ja paljastavan hampaansa. Yksin hän ei voisi pärjätä, joten hän lähti juoksemaan pakoon käärmeen jahdatessa häntä pitkin metsiä. Lopulta hän pääsi karkuun, mutta oli koettelemuksestaan rättiväsynyt.

Radulfin palattu loppupartion luo ja saatua moitteet hullunrohkeasta toiminnastaan, partio päättää että ainoa vaihtoehto on tappaa käärme: se on riski kulkijoille, ja viljakärryt ovat ainoa johtolanka. Edes kokonaiselle partiolle käärme ei ole helppo vastustaja: taistelun päätyttyä Gill ja Gunrey makaavat taistelukyvyttöminä maassa, mutta heidän rohkea hyökkäyksensä haavoitti käärmettä niin paljon, että Beagan ja Radulf onnistuivat tappamaan käärmeen. Väsyneenä ja haavoittuneena, partio nukkuu yönsä paistettua käärmettä syöden. Gill yllätti kaikki tekemällä käärmeestä jotakin syömäkelpoista!

Aamulla partio löytää käärmeen myrkkyyn kuolleen kauppiaan lähistöltä: käärmeen on täytynyt olla aloittamassa ruokailuaan kun partio eksyi paikalle. Gunrey tutkii kauppiaan ruumiin, ja löytää yksityiskohtaisen kartan Lockhavenista, mutta yrittää piilottaa sen. Beagan huomaa sen, jolloin Gunrey yrittää hyökätä nyrkeillään Beaganin kimppuun, mutta Gill näkee oppilaansa aikeet, hyppää tielle ja vaivattomasti lyö hänet sauvallaan tajuttomaksi.

Partio on väsynyt, haavoittunut, keskellä metsää kuolleen vakoojan kanssa. Kenen hyväksi vakooja toimi? Miten Radulf reagoi, jos paljastuu että joku hänen kotikaupungistaan vehkeilee hiirivartiostoa vastaan? Miks Gunrey yritti piilottaa kartan?