Merkintä 1
Kaksi kuukautta sitten saimme edellisen
tehtävämme suoritettua, ja toivoin että Barkstone on nyt
sellainen paikka, jonne ei tarvitse mennä ja että kaikki on siellä
hyvin. Pöllön papanat! Sen kahjon Ryndelbellin tyttö, joka on yhtä
kaheli kuin isänsä on nyt Barkstonen pormestari...En edes viitsi
ilmaista mitä ajatuksia päässäni tällä hetkellä liikkuu.
Gwendolyn kutsui meidät luokseen ja
lähetti meidät satamakaupunkiin Dawnrockiin katsomaan, jyllääkö
siellä todella rutto ja jos on, niin tulisi ehkäistä sen
leviäminen. Olen kerran aiemmin kohdannut ruton, sodan aikaan, ja
toivon ettei kyseessä ole sama rutto. Muistapa rutoista ei sitten
ole tietoa.
Kuten arvelinkin, Gwendolin asetti
minut johtoon ja antoi toisenkin hiiripartion minulle avuksi. Ei
siinä mittään, Cail on kunnon hiiri ja oikein mukava, vaikka onkin
välillä turhankin tiukka säännöistä..onneksi vain välillä.
Huomaan että Beagen on alkanut
pitämään minua silmällä ja yllätyksekseni Gunrey on alkanut
oppia luottamaan toisiin. Gunreyn tilanne ilahduttaa minua, vaikken
aio sille natiaiselle vielä sitä tunnustaakkaan, en nyt. Vielä ei
ole sen aika. Beagen taas, noh...olenhan käyttäytynyt eri tavalla,
joten hänen tarkkailunsa on ymmärrettävää. Kunhan vain ei tule
tielleni, kun tilanne on tukala, tai varsinkaan ala kyseenalaistamaan
johtajuuttani...Radulf taas. No, hän on oma itsensä. Hyvä että
edes joku tervejärkinen on porukassa...Niin, ja saimme uuden jäsenen
Thomin ja Radulf on hänen opettajansa. Luojan kiitos että on
toinenkin ”kisälli”, nyt toivon Radulfin ymmärtävän,
millaista vastuuta joudun kantamaan, kun vastuullani on partion
lisäksi nuorukainen, joka ei tiedä vielä elämän raakuudesta
mitään...
Merkintä 2
Kun lähdimme matkaan aurinko paistoi
ja oli oikein mukava ilma. Siitä on kauan kun viimeksi kuljin näin
isossa partio porukassa. Mietiskelin toimintasuunnitelmaa ruton
varalle ja tarkkailin samalla Gunreytä ja tämän ystävää Colea,
joka oli parantaja ja annettu meille mukaan...Yllättävän viisasta
Gwendolilta. Mokoma antoi korvatillikan kun hyvästelin hänet...olisi
luullut hänen käyttäytyvän vähän hienommin...
Päivällä jouduimme pieniin
vaikeuksiin kun tulimme purolle, se oli kevät tulvien myötä
tulvinut laajaksi, joten emme päässeet kahlaamaan sen ylitse.
Onneksi meillä oli Beagen.
Myöhemmin törmäsimme tyttöön
nimeltä Lenore joka oli karkumatkalla kotoaan ja aatelinen. Samperi
senkin kanssa! Eikö nuo aateliset osaa ajatella niillä vähäisillä
aivoillaan mitä heillä on?!
Päätin kuitenkin lähettää kaksi
vartiaa saattamaan tytön sinne minne tämä oli matkalla.
Loppumatka Dawnrockiin sujui
mutkattomasti. Tosin satuin löytämään lääkerehuja tienvarresta
joita keräilin. Huomasimpa siinä samalla muutaman harvinaisuuden
joita tarvitaan erään vahvan seoksen valmistamiseen. Enää puuttuu
vain loput ainesosat...Voi miten optimistinen olenkaan!
En ole eläessäni nähnyt merta, ja
täytyy sanoa että se veti hieman hiljaiseksi ja hölmistyneeksi. Se
oli isompi kuin luulin...joka tapauksessa pormestari juosta jolkotti
meitä kohti jo hyvän matkan päästä ja hänen ykstityisasuntoonsa
päästyämme hän raportoi kaupungin tapahtumia. En pidä tästä
yhtään. Kaupungista voi aistia mysteerin ja pelonsekaisen tunteen.
Nyt täytyy pysyä yhtä viileänä kuin viilipytty ja selvitä tästä
kunnialla läpi. En haluaisi alkaa rähinöimään ja uhkailemaan
kaupunkilaisia, koska heillä on tappava rutto liikkeellä. Se se
vasta saisi myrskyn aikaan. Toivottavasti Colella on tähän jokin
ratkaisu.
Merkintä 3
Kaupunkilaiset meinasivat saada
hepulin, mutta onneksi Thom sai heidät rauhallisiksi, ainakin
joksikin aikaa. Nyt on kolme päivää sujunut ongelmitta. Tiesulut
on sairastavan kaupunginosan ympärillä ja vartijoita tiesulkujen
ympärillä useita, ettei vain kukaan pääse tartuttamaan loppua
kaupunkia. Jos tämä leviää koko kaupunkiin niin....en haluaisi
ajatella sitä vaihtoehtoa, loppujen lopuksi, mutta jos niin pääsee
käymään...
Huomenna Cole saa lääkkeen valmiiksi,
vihdoinkin. Sillä alan itse kyllästyä tässä tiellä seisoskeluun
kuin mikäkin mannekiini. En ole päässyt edes tavernaan juomaan tai
pelaamaan. Pelitassuani syyhyttää ja kurkkua kuivaa...ghnh! No,
huomenna koittaa helpotus.
Merkintä 4
...Minä yritin...Kaupunki pelastui,
mutta öisen välikohtauksen takia yksi menetti henkensä kahakassa,
kun he yrittivät päästä väkivalloin tiesulun läpi. Varoitin
ensin kahdesti, kolmannella puolustauduimme. Sain tartunnan ja
kasvohermostoni kärsi siitä. En nyt pysty ilmeilemään niin hyvin
kuin vielä eilen...#%@*! Jos joku alkaa valittamaan minulle että
olen kärttyisä, niin se tuntee sen hyvin pian turkissaan että
tottavie olen!
Tämä tilanne ei yhtään paranna
entistään. Olenko tulossa vanhaksi, vai onko se vain ohi menevää?
Kunhan pääsen Lochaveniin, niin aion jutella pitkään ja hartaasti
Gwendolinin kanssa muutamista asian haaroista...No, onneksi pääsemme
lähtemään täältä jo tänään ja...!! Se tytönhupakko! Se asia
pitää tarkistaa matkalla takaisin...Taidan laittaa Radulfin
asialle, hänhän sen riipuksen siltä tytöltä sai...
