Lockhavenissa partio raportoi löydöistään, pelastamistaan hiiristä ja kaikista kuolleista Gwendolynille, jonka kasvot synkkenivät sana sanalta. "Tämä on todella paha uutinen. Kun olitte poissa, saimme useita muita raportteja etelästä, hajurajan pinnasta. Karhu on hyökännyt usean kylän kimppuun ja tuhonnut ne. Näissä kylissä ei ole pisaraakaan hunajaa. En tiedä miksi karhu tekee mitä se tekee. Ehkä se aluksi etsi hunajaa, mutta nyt se joko leikki, on häiriintynyt tai etsii verta. En tiedä millä keinolla se on päässyt hajurajan yli, mutta siitä on päästä eroon ennen kuin se tuhoaa puolet territorioista!". Gwendolyn lähettää partion lepäämään koettelemuksistaan, sillä seuraavana päivänä olisi paljon tehtävää.
Aamulla, kun ilma oli vielä kirpeä, Lockhavenissa kiersi sana että Gwendolyn tahtoi kaikki torille, ja että hän pitäisi puheen. Määrätyllä hetkellä tori alkoi täytty hiirivartiostolaisista ja kaupungin käsityöläisistä, ja tunnelma oli odottava ja jännittynyt - kaikki olivat kuulleet huhuja, mutta tiesivät myös miten paljon huhuihin voi luottaa. Lopulta Gwendolyn ilmestyi eräälle parvekkeelle torin yläpuolelle ja puhui:
Hiirivartioston jäsenet! Tämä päivä on surullinen päivä. Me emme ole sotilaita - olemme tiennäyttäjiä, diplomaatteja ja rauhan rakentajia. Mutta kaksi kertaa aiemminkin olemme joutuneet asettamaan syrjään kaipuumme rauhaan ja tarttumaan aseisiin, kaksi kertaa olemme joutuneet turvautumaan sotaan. Ensin sota näätiä vastaan, ja kun territoriot olivat toipumassa, sota Barkstone vastaan. Territoriot eivät ole vieläkään palautuneet entiselleen.
Tänä päivänä joudumme vielä kerran tarttumaan miekkoihimme, joudumme rauhan sijaan rakentamaan sotaa. Häiriintynyt karhu on tunkeutunut hajurajan yli etelässä, ja nauttii kyliemme ja kaupunkiemme tuhoamisesta ja rakkaittemme tappamisesta. Sen on mentävä pois! Mutta vartiostolla ei ole likimainkaan riittävästi hiiriä sotaan karhua vastaan - siispä joudumme kutsumaan kaikki kaupungit aseisiin, vastaamaan Vartiston kutsuun yhteisen hyvän puolesta. Tänä päivänä te lähdette kaikkiin kaupunkeihin, kaikkiin kyliin, ja keräätte mukaanne kaikki vapaaehtoiset ja kaikki vartijat jotka mukaanne saatte. Sillä aikaa kaikki eteläiset kylät evakuoidaan kaupunkeihin, jotka ovat paremmin suojassa. Kahden kuukauden kuluttua tapaamme tässä paikassa - kahden kuukauden jälkeen territoriot marssivat sotaan! Onnea. Tulemme kaikki tarvitsemaan sitä ennen kuin tämä on ohi.
Puheen jälkeen, kun Gwendolyn oli palannut sisälle, Gill ottaa partionsa ja lähtee kuin ukkospilvi kohti Gwendolynin toimistoa. "Oletko sinä hullu?! Eikö pieniin aivoihisi mahdu, montako hiirta tulee kuolemaan jos sodimme karhua vastaan? Jotain muuta on tehtävä, vaikkapa myrkytettävä karhu!". Gwendoly nousee ja kohtaa Gillin: "Entä jos myrkky ei toimi? Montako hiirtä kuolee sillä aikaa, kun keräämme armeijan epäonnistuneen myrkytyksen jälkeen? Ei, vaikka yrittäisimmekin myrkytystä, meidän on kerättävä armeija nyt ennen kuin on liian myöhäistä!". Huudettuaan toisilleen riittävästi he kutsuvat loput partiosta sisään ja Gwendolyn antee heille heidän käskynsä: heidän tulisi mennä Port Sumaciin ja ottaa mukaansa niin paljon aseistettuja hiiriä kuin mahdollista. Gwendolyn luotti siihen, että Beaganin suhteet (hän oli sieltä kotoisin) auttaisivat, ja teroitti, että tämä oli hoidettava diplomaattisesti - viimeinen asia mitä he kaipasivat oli diplomaattinen selkkaus joka saisi pohjoisen satamakaupungit jättäytymään ulos sodasta!Ennen matkalle lähtöä Beagan varoittaa, että vaikka hän on kotoisin Port Sumacista, hänen suhteensa sinne eivät ole kovinkaan hyvät, ja että kaupunki ei ole hyvä paikka olla - rikollisuutta on paljon. Partio hyppää jänisten selkään ja ratsastaa Duskwateriin, mistä se jatkaa laivalla Port Sumaciin. Tuuli ei ole myötäinen, ja partio myöhästyy aamun nousuvedestä, ja joutuu odottamaan iltaan asti. Illalla he eivät voi enää mennä tapaamaan pormestaria, ja Beagan etsii heille hyvän majatalon kauempana sataman lemusta, "Kalamiehen ystävän". Partio ryhtyy ruokailemaan, mutta ruokailun keskeyttää tilaan ryntäävä hiiri: "Beagan! Kuulin että tulit ja saavuin heti! Olen ikävöinyt sinua!". Beaganin vanha ystävä, Taylon, oli kuullut, että Beagan oli kaupungissa, ja hän vietti mukavan illan Beaganin kanssa muistellen menneitä.
Aamulla he menevät pormestarin, Midas Harelin, puheille, mutta hän on hullu. Aivan sekaisin. Puhuu seinille, kuulee ääniä, kaikkea asiaan kuuluvaa. Hänestä ei ole apua, hän ei halua antaa joukkoja vartioston käyttöön. Ja ympärillä olevat arvohenkilöt vain katsovat äänettä. Partion lähdettyä pois huoneesta, eräs arvohenkilöistä seuraa heitä, pysäyttää heidät, ja esittelee itsensä Jesse Hareliksi, pormestarin pojaksi. Hän pyytää anteeksi isänsä käytöstä, selittää hänen sairautensa, ja kertoo ymmärtävänsä ja olevansa samaa mieltä partion kanssa - karhulle oli tehtävä jotakin. Hän kertoo, että aliupseerit varmasti ymmärtäisivät, mutta upseerit olivat sukua pormestarille ja eivät toimisi hänen tahtoaan vastaan - mutta kaupungin neuvosto olisi ehkä vakuuteltavissa. He tarvitsisivat liittolaisia korkeilta paikoilta onnistuakseen! Partio sopii, että Jesse järestää heille salaisen tapaamisen neuvoston kanssa illaksi, ja Jesse poistuu takavasemmalle.
Ennen kuin partio pääsee lähtemään, kaunis, vaaleaturkkinen nuori nainen lähestyy Radulfia - "Anteeksi, mutta katselin teitä pormestarin edessä. Haluaisitteko ehkä lähteä päivälliselle?". Muun partion kannustaessa ja naureskellessa, Radulf lähtee neidon kanssa treffeille. Neito esittelee itsensä Biancaksi, ja on luonteeltaan hieman ujo, kunnes päästään johonkin aiheeseen josta hän on innostunut - silloin hän nostaa päänsä ja hänen silmiinsä syttyy tuli. Radulf ja Bianca molemmat nauttivat päivällisesta suuresti.Iltapäivällä Jesse palaa partion luo, ja kertoo sopineensa tapaamisen. Partio suunnittelee Jessen kanssa miten voisi taivutella vastahakoisen neuvoston puolelleen. He päätyvät käyttämään Beaganin vanhoja kokemuksia karhujen kanssa lähistöllä muistuttamaan siitä, että he eivät ole turvassa. Mutta kun partio on menossa kokoukseen, Thommin, Jessen ja Beaganin pysäyttää Taylon, joka hädissään pyytää Beaganin apua - hänen ystävänsä, joka on peliveloissa gangstereille on kadonnut, ja vartijat eivät ota sitä vielä vakavasti. Mutta hän on varmasti vaikeuksissa, Beaganin olisi autettava häntä! Beagan ei voinut lähteä nyt heidän mukaansa, mutta lähetti sen sijaan Thomin pelastamaan ystävänsä ystävän. Nyt partion nuorimman olisi jäljitettävä gangsteri ja vapautettava tämän ystävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti