Tappioita

Partion viettää kahden viikon lomaa koettelemuksistaan Lockhavenissa, mutta heidän lomansa keskeytyy kun Gwendolyn kutsuu heidät luokseen. Hän kertoo, että eteläisen hajurajan luona, Westwoodin kylän lähellä oli nähty karhu. Miten se oli päässyt hajurajan yli, Gwendolyn ei tiennyt, mutta nyt se sattumien summan takia oli vaaraksi.

Joitain viikkoja sitten Lockhavenista oli lähtenyt poikkeuksellisen suuri karavaani täynä hunajaa. Normaalisti karhut eivät juuri välitä hiiristä, mutta hunajakuljetus saattaisi kiinnittää sen huomion. Aikataulun mukaan hunaja olisi saapumassa Westwoodin kylään noin viikon kuluttua - partion olisi ehdittävä paikalle ennen sitä ja pidettävä hunaja kaupungin ulkopuolella.

Kysyttyään hieman lisätietoja Gill yrittää iskeä Gwendolynin - ja saa kuulla olevansa juoppo. Tästä suivaantuneena Gill ottaa partionsa ja lähtee matkalle kohti Westwoodia. Vaika sää pysyy matkan aikana kauniina, paha kyllä partio ottaa muutaman kiertotien, ja saapuu paikalle kahdeksan päivän kuluttua. Kiertäessään puun takaa Westwoodin edustalle partio näkee tulleensa liian myöhään - hunaja on jo saapunut, ja karhu on jo käynyt ruokailemassa.

Partio astelee sisään kaupunkiin, ja näkee tuhoa - siellä missä ennen talot oli rakennettu kerroksittain nousten pitkin juurakon seinämiä, nyt oli raunioita. Siellä missä hiiret olivat käyneet kauppaa, oli nyt ruumiita. Kattona ja suojana ollut juurakko oli nyt säpäleinä ympäri katuja. Ennen niin eläväinen parinsadan asukkaan kaupunki oli nyt kuolemanhiljainen.

Eloonjääneitä etsimässä

Partio jalkautui etsimään eloonjääneitä, ja löysikin parikymmentä, jotka olivat joko piiloutuneet, jääneet jumiin tai liian sairaita paetakseen karhun yöllistä hyökkäystä. Eloonjääneet kertoivat, kuinka hunajan saapumista seuranneena yönä karhu oli kaivanut tiensä kaupunkiin ja mennessään tappanut monia - eloonjääneet olivat paenneet kauhuissaan pois kaupungista. Mutta sepät, leipurit ja räätälit eivät voisi selvitä yksin metsässä kovin kauaa.

Partio sytytti kokon kaupungin raunioille ja lähti etsimään eloonjääneitä - partio löysi kahdeksisen kymmentä ja parikymmentä lisää seurasi kokon valoa. Partiolla oli nyt käsissään 120 hiirtä, joista osa oli loukkaantuneita, ilman ruokaa tuhoutuneessa kaupungissa. He totesivat että ainoa mahdollisuus on saattaa eloonjääneet Elmossiin turvaan, ja lähtivät matkaan kolmessa erässä. Matkan aikana he käyttivät kaikki osaamansa jipot löytääkseen hiirille riittävästi ruokaa.

Eräänä yönä, kun leiri oli jo yöpuulla, partio kuuli jotain pelottavaa - pesukarhun säksätystä. Sen oli täytynyt haistaa hiirijoukko! Gunrey ja Beagan lähtivät harhauttamaan pesukarhua henkensä kaupalla, ja loput yrittivät taivutella hiiriä aseisiin - viisi hiirtä ei voisi yhtään mitään pesukarhulle. Ikävä kyllä kaupunkilaiset olivat liian peloissaan, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi paeta.

Lepopaikka lammen rannalla

Pesukarhu, joka ei ollut missään vaarassa, mässäili hiirten pakomatkan aikana. Hiiret yrittivät käyttää maastoa, harhauttaa, jopa säikäyttää pesukarhua, mutta se ei auttanut - pesukarhu sai saaliiksi suurimman osan hiiristä ennen kuin he löysivät vanhan kaninkolon johon se ei mahtunut. Jäljellä olivat enää terveet- kun loukkaantuneet ja sairaat eivät pysyneet mukana.

Aamulla partio lähti liikkeelle, mutta matka ei ollut helppo, sillä he olivat eksyneet juostessaan pakoon. Onni onnettomuudessa oli se, että he päätyivät kalaisan järven rannalle, ja onnistuivat saamaan kiinni kolme kalaa - joista riitti koko joukolle! Ja ainakin Gunrey on enemmän ja enemmän tyytymätön Gillin johtamistyyliin - mitä tästä seuraa?