Kamppanjat

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Hiiret mustissa

Partion toivuttua koettelemuksistaan he lähtivät Radulfin johdolla kohti Copperwoodia, jossa he keräsivät voimia Gunreyn vanhempien kotona. Kaikki muut saivat levättyä ja parannettua haavansa, mutta Gillin haavat tulehtuivat eivätkä tahtoneet parantua.

Beagan lähti kuulostelemaan, mitä juoruja kaupungilla liikkuu, toivoen saavansa selvyyttä siihen miksi Barkstonelaisella kauppiaalla olisi Lockhavenin kartta. Kaupungin kuumin puheenaihe oli Barkstonen ja Copperwoodin kiristyvät suhteet: Barkstone oli jo vuosia tuottanut suurimman osan territorioiden astioista, ja sen hienoa ja kestävää posliinia arvostettiin suuresti. Viime aikoina Copperwoodin kupariseppien kilta oli kuitenkin alkanut tuottaa suuria määriä kupariastioita kilpaillakseen samoilla markkinoilla, ja kupariseppien ja posliiniseppien killat olivat toistensa kurkussa kiinni.

Gunrey alkoi kyselemään isältään, paikalliselta kuparisepältä, tiesikö hän jotakin asiasta. Isä ja poika olivat kuitenkin ajautuneet melko etäisiksi Gunreyn risaisen menneisyyden ja nykyisen kaukana asumisen takia, ja asiasta tuli suuri riita; hän sai kuitenkin selville, että eräänä aamuna, täysin yllättäen, puusepät olivat purkaneet osan kiltataloa ja alkaneet rakentaa sitä uudelleen. Radulf, puusepän poikana, lähti hakemaan lisätietoja paikallisilta puusepiltä, ja saikin selville että yöllä oli syttynyt tulipalo, ja jäljet yritettiin peittää mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin. Työporukan keskuudessa huhuttiin että ennen tulipaloa paikalla oli hiiviskellyt hämäräperäisiä hiiriä.

Partio päätti jo lähteä kohti Barkstonea jatkaakseen tutkimuksiaan siellä, mutta yöllä he heräsivät hälinään ja hälytyskellojen kalkkeeseen. Ulos päästyään he kiipesivät katolle ja näkivät, että pohjoisessa, Torin luona, oli syttynyt kaksi tulipaloa, etelässä, parakkejen ja metalliseppien killan lähellä oli syttynyt yksi tulipalo, ja että idässä, vankilan luona, oli äänistä päätellen taistelu käynnissä. Gill ja Gunrey lähtivät pohjoiseen, Beagan etelään ja Radulf itään.

Gillin ja Gunreyn saavuttua pohjoiseen Gunrey alkoi sammuttamaan tulipaloja, kun taas Gill yritti saada selville mitä ihmettä oikein tapahtui. Nuorena ja vahvana Gunrey tekikin paljon palojen sammuttamisen eteen, ja sai aikaan hyvää mainetta partiolle kaupunkilaisten keskellä. Gill piti korvansa höröllä, ja kuuli paljon huhuja kaupungin tapahtumista: Että tulinuoli olisi sytyttänyt tulipalot, että hämäräperäiset hiiret olisivat sytyttäneet tulipalot, ja että salaman isku olisi sytyttänyt tulipalot. Mistä näitä hiiriä mustissa oikein tulee?

Vankilan portit
Radulf törmäsi keskelle täysimittaista mellakkaa: vankilassa oli käynnissä vankilapako, siviilit juoksivat kauhuissaan pakoon ja harvalukuiset vartijat yrittivät hillitä mellakkaa. Hän onnistui paitsi selviämään naarmuitta mellakasta, myös käytännöllisesti katsoen pitäämään koko kadun hallussaan: pikkurikolliset ja rauhallisen kaupungin vartijat eivät olleet lainkaan hiirivartioston veteraanin tasolla. Hän sai melkoisen maineen vartioiden keskuudessa, mikä tuli myöhemmin tarpeeseen.

Beagan yritti saada selville kaupungin tapahtumia, mutta kaupungintalon suunnalta, lännestä tuleva panikoiva väkijoukko sai koko alueen pakenemaan ja kyselyt jäivät hyödyttömiksi. Pölyn laskeudutta likainen ja haiseva partio hakeutui paikalliseen kievariin aamiaiselle ja kuuntelemaan juoruja, ja he kuulivatkin monenlaista: että kaupungintalon kassa olisi varastettu, että Barkstone olisi kiroittuine kilpailijoineen vastuussa kaikesta, ja että osa vangeista olisi kateissa. Aamiaisen jälkeen partio päätti mennä kaupungintalolle selvittämään huhuja ja vauhkoontuneen väkijoukon arvoitusta.

Kaupungintalon luona partio sai selville, että väkijoukko oli kuin olikin tullut kaupungintalolta, ei torin suunnalta. Kaupungintalolla he saivat hiiret houkuteltua kertomaan, että yön kaaoksessa kaupungin arkistoista oli yllätetty hämäräperäisiä hiiriä, ja siitä seurannut taistelu sai ihmiset pakenemaan. Vartijoita haavoittui kaksi, mutta hyökkääjät pakenivat. Partio puhui itsensä sisään arkistoon, ja Gunrey, muun partion ja äitinsä avustamana sai selville että kaupungin kaikki armahduskirjat oli varastettu.

Partion käynti vankilassa jäi hedelmättömäksi: kukaan vangeista ei ollut mitenkään erityisen tärkeä, mutta osa vangeista todella oli kateissa, ja pako meihitettyjen muurien yli oli epätodennäköistä. Partio päätti tutkia ympäristön piilopaikkojen varalta, mutta pakenevien vankien sijaan löysikin jotakin kummallista: sisäpihan, jonne johti verisiä raahausjälkiä. Pihalla oli suuria vesilammikoita ja pudonnut viljaa, ja pihalta johtivat pois, verijälkien yli, kärryjen jäljet.

Kun kaupungista ei saanut enää muuta selville, partio päätti leiriytyä yöksi kaupungin porttien ulkopuolelle, Barkstonen suuntaan, ja katsoa olisiko tiellä outoa liikennettä. Liikenne hiljei porttien sulkemisen jälkeen, mutta keskellä yötä tietä pitkin ajoivat hienot vaunut. Vartiovuorossa ollut Gunrey veti miekkansa ja pysöytti sillä huitoen vaunut, ja muu partio heräsi mekastukseen. Koska Gunreyn olisi pitänyt herättää muut, eikä uhkailla tielläkulkijoita, Gill jälleen kerran löi hänet väistöistä huolimatta tajuttomaksi. Partio onnistui uskottelemaan vaunuissa matkustaneelle Brakstonelaisen kauppiaan palvelijalle että Gunrey, jolla ei pehmotassuna vielä ollut vartioston viittaa, oli maantierosvo, ja sai pitkän ja kiivaan väittelyn jälkeen painostettua kauppiaasta irti tiedon, että hänen tehtävänsä oli tehdä haittaa metalliseppien killalle, mutta tarkempaa tietoa he eivät saaneet. Todisteiden puutteessa partio joutui päästäämään kauppiaan matkaan.

Miten Barkstonelainen vakooja, hiiret mustissa, kadonneet vangit ja mystinen kauppias liittyvät toisiinsa? Minne joutuiat vaunut sisäpihalta, ja mihin tarvitaan armahduskirjoja? Onko  Lockhaven vaarassa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti